Paranormaali

Vuoden 1979 keväällä New Mexicon senaattori Harison Schmitt järjesti Albuquerquessa julkisen kuulustelutilaisuuden, jossa pohdittiin syntynyttä ongelmaa. Seurauksena oli, että tutkimuksien suorittamiseen myönnettiin 44.000 dollarin määräraha.

Tutkimustyötä johti Kenneth M.Rommel nuorempi, entinen FBI:n agentti, joka oli tunnettu neuvokkuudestaan ja peräänantamattomuudestaan. Tutkimusten kuluessa hän tutki 27 tuona aikana New Mexicossa sattunutta silpomistapausta ja kävi läpi selostukset 90 aikaisemmasta tapauksesta. Lisäksi hän käytti hyväkseen myös kaiken avun, jonka hän sai muiden osavaltioiden kuvernööreiltä, lakiasiaintoimistoilta ja eläinlääkäreiltä. Tyypilliseen silpomistapaukseen kuului Rommelin tutkimustulosten perusteella muiden yksityiskohtien ohella esimerkiksi se, että kuolleen eläimen ruumiin osia (sukupuolielimet, toinen silmä, toinen korva, kieli ja utareet) oli irrotettu ”huolellisesti, kuin kirurgisin keinoin”, että peräsuoli oli poistettu ilmeisesti kovertamalla sekä, että ruho oli veretön.

Vuoden uurastuksen jälkeen Rommel totesi, että kaikki hänen tutkimat silpomistapaukset näyttivät ”siltä kuin voi olettaakkin silloin, kun kuollut eläin on joutunut normaalilla tavalla petoeläinten raatelemaksi, haaskaeläinten syötämäksi tai kun eläimessä on tapahtunut normaali lahoamisprosessi”. Peto- ja haaskaeläinteori voidaan tiivistää seuraavasti: Ensinnäkin haaskaeläimet syövät yleensä ulkoiset elimet ja muut ruhon pehmeät osat ensimmäisinä yksinkertaisesti sen vuoksi, että näihin ruumiinosiin pääsee helpoimmin käsiksi. Joillakin petoeläimillä esimerkiksi kojooteilla on hampaat, joilla ne voi irrottaa lihan hyvin siististi, mistä syntyy helposti ”kirurginen” mielikuva. Lisäksi lihakärpäset voivat haaskaeläinten tekemien haavojen ympärillä liikkuessaan puhdistaa haavan repalaiset reunat tavalla, joka vielä voimistaa tuota ”kirurgista” vaikutelmaa.

Vastaavasti Rommel selitti peräsuolen puuttumisen olevan haaskansyöjien ja lahoamisen yhdessä aikaansaama prosessi. Veren puuttumisen monet karjatilalliset selittivät johtuvan siitä, että veri oli tarkoituksellisesti juoksutettu eläimistä, mutta tapahtuma osoitettiin luonnolliseksi, sillä kuolleen eläimen veri virtaa painovoiman vaikutuksesta ensin ruumiin alempiin osiin ja hyytyy sitten. Ja niissä tapauksissa, joissa eläimeltä puuttuu toinen silmä tai korva, Rommel kehotti huomioimaan, että ne olivat aina poissa siltä puolelta, joka maassa lojuvalla eläimellä oli ylempänä ja siten myös tavoitettavissa.

Lopuksi Rommel väitti vielä, että todistajat olivat antaneet usein hyvin epätäsmällisiä lausuntoja. Miten se sitten saattoi olla mahdollista, kun monet todistajista olivat kokeneita karjatilallisia, jotka olivat usein löytäneet kuollutta karjaa ja nähneet ruhoissa haaskansyöjien ja petoeläinten aiheuttamia jälkiä. Etelä-Dakotan yliopistossa toimiva professori James R. Stewartin mukaan karjansilpomistapauksissa oli kyse kollektiivisesta harhakuvitelmasta, jota jännittynyt tunnelma, levottomuus sekä poliisin ja eläinlääkärien sekavat lausunnot vahvistivat ja jota osaltaan provosoi vielä yleinen kiinnostus kauhua, mystiikkaa ja salakähmäisyyttä sisältäviin tarinoihin.

Lähde:

Mysteerien maailma