Olavinlinna - kummituslinna?

Kirjoittanut Eve • Lokakuu 6, 2008 • Tarkasteltu: 1,083 kertaa

Olavinlinna (ruots. Olofsborg) sijaitsee veden ympäröimänä kalliosaaressa, Savonlinnassa. Olavinlinna on maailman pohjoisin keskiaikainen kivilinna. Olavinlinna on myös ainoa suomalainen linna, jossa on tehty havaintoja paranormaaleista ilmiöistä.

Historiaa lyhyesti

Linnan rakentamisen aloitti Eerik Akselinpoika Tott vuonna 1475. Muurareita palkattiin Tallinnasta asti ja paikalliset pakotettiin töihin. Venäläiset häiritsivät rakentamista, sillä heidän mielestään linnaa rakennettiin Moskovan puolelle, joka siis tämän päivän tietojen valossa pitikin paikkaansa. Linna on rakennettu pääosin kivestä ja puusta.

Suuressa Pohjan sodassa linna menetettiin Venäjälle (1714). Venäläiset tekivät linnassa muutoksia, esimerkiksi purkivat yhden sodassa vaurioituneen tornin. Linna palautettiin Ruotsi-Suomelle Uudenkaupungin rauhassa 1721. Turun rauhassa 1743 linna kuitenkin menetettiin uudestaan. Ruotsalaiset ja suomalaiset piirittivät linnaa useasti, mutta eivät onnistuneet valloittamaan sitä.

Kun Suomen sodan jälkeen Suomi siirtyi Venäjän hallintoon (1809), oli linnakin hyödyttömästi sisämaassa. Linna toimi kasarmina vuoteen 1847 ja sen jälkeen joitakin vuosia vankilana ja varastona. Tyhjänä ollessaan linnan kunto huononi nopeasti ja tätä nopeuttivat vielä kaksi tuhoisaa tulipaloa vuosina 1868 ja 1869. Linnaa onkin korjattu ja entisöity useasti.

Nykyisin linna on suosittu, ympärivuoden auki oleva “turistikohde”. Siellä järjestetään näyttelyitä ja jokakesäiset Savonlinnan Oopperajuhlat. Linnan huoneita voi vuokrata esimerkiksi yksityistilaisuuksia varten.

Linnanneidon tarina

Linnan tunnetuin tarina on dokumentoitu ensimmäisen kerran vuonna 1612. Tarina kertoo ruotsalaisen linnanherran kauniista tyttärestä, Ingnelistä, joka rakastui komeaan venäläiseen upseeriin. Eräänä iltana hän päästi rakastettunsa linnaan luokseen. Hän ei kuitenkaan osannut arvata, että ovela upseeri käytti tilaisuutta hyväkseen ja linnaan pääsivät samalla myös venäläiset joukot. Joukot ryntäsivät suoraan pienelle linnapihalle. Onneksi linnassa olivat valppaat joukot, jotka teloittivat tunkeilijat, eikä linnaa saatu vallattua.

Ingnelin isä kuitenkin katsoi, että tytär oli kavaltanut heidät. Tytär haudattiin elävältä linnan muuriin. Muurista kasvoi tämän jälkeen kaunis pihlaja, jossa oli kirkkaan valkoiset kukat (joiden sanottiin symboloivan neidon viattomuutta) ja verenpunaiset marjat. Tästä pihlajasta sävellettiin 1950-luvulla myös laulu, Balladi Olavinlinnasta. Pihlaja hävisi linnasta muutamia vuosia sitten, mutta muurissa näkyy edelleen kohta, joka on muurattu jälkeenpäin (katso kuvat alla).

Useat ihmiset ovat väittäneet nähneensä ja/tai kuulleensa linnanneidon vaeltelevan käytävillä etsien rakastettuaan. Esimerkiksi Osmo Sikiö on työskennellyt linnassa 22 vuotta, ja hän kehottaakin ihmisiä tarkkailemaan linnaa täysikuun aikana.

Haarniskoitu mies

Olavinlinnan vieressä Tallisaaren eteläpäässä on patsas haarniskoidusta miehestä (katso kuvat alla), joka kuvaa Eerik Akselinpoika Tottia.

Useat linnan työntekijät ovat tehneet havaintoja hengestä, joka pitää meteliä linnassa. Esimerkiksi innan entinen vahtimestari on kertonut, että kun hän kävi linnan torneissa vaihtamassa valoja tai nostamassa lippua salkoon, häntä vastaan oli tullut haamu, joka näytti tältä patsaan haarnikoidulta mieheltä. Henki oli kolissut valtavasti linnan kivisissä portaissa. Haamun sanottiin olevan huonotuulinen, koska se piti niin valtavaa meteliä.

Myös Osmo Sikiö kertoo viettäneensä useita öitä linnassa näiden 22-vuoden aikana, ja hän on myös toisinaan kuullut kolinaa linnan käytäviltä.

Vetehinen

Linnan ympärillä on erittäin voimakas virtaus, ja siksi vesi ei jäädy talvellakaan. Vanhat tarinat kertovat ihmisten nähneen virrassa joskus hahmon, jolla on kruunu päässä, ahvenheinää hiuksissa ja hahmo soittaa luuttua. Hahmo on nimetty aikoinaan Vetehiseksi.

Ihmiset pelkäsivät tällaista hahmoa, sillä aina kun joku oli nähnyt tämän Vetehisen, hän joko kuoli itse, tai joku muu linnassa kuoli. Luultavasti ensimmäiset havainnot hahmosta tehtiin 1500-luvun puolessa välissä, jolloin myös Olaus Magnus on piirtänyt hahmosta kuvan.