Amherstin poltergeist
Amherstissa, Nova Scotiassa, Kanadassa raportoitiin poltergeist-ilmiöstä vuosien 1878 ja 1879 aikana. Tapaus tunnetaan myös nimellä “Suuri Amherstin mysteeri” (The Great Amherst Mystery).
Tapausta tutki Walter Hubbell, näyttelijä, joka oli kiinnostunut psyykkisistä ilmiöistä. Hän piti päiväkirjaa talon tapahtumista. Näiden päiväkirjamerkintöjen pohjalta hän julkaisi myöhemmin kirjan “The Haunted House: A True Ghost Story” (1882).
Amherstin tapaus keskittyi henkilöön nimeltä Esther Cox. Hän oli syntynyt maaliskuun 28. vuonna 1860. Hänellä oli tummanruskeat, kiharat hiukset ja hänen kasvonsa olivat pyöreät ja kalpean vaaleat. Hän vietti paljon aikaansa perheensä ja ystäviänsä kanssa ja hän kävi säännöllisesti kirkossa.
Esther asui pienessä keltaisessa talossa siskonsa (Olive) ja tämän miehen (Daniel) kanssa. Avioparilla oli myös kaksi nuorta lasta. Estherin kaksi muuta sisarusta ja Danielin veli asuivat myös samassa talossa.
Tapahtumat alkoivat elokuussa 1878, kun Esther joutui raiskauksen uhriksi. Esther masentui syvästi. Talossa alkoi kuulua koputuksia, pamauksia ja rapistelua. Esther alkoi heräillä kohtauksiin, joissa hänen kehonsa paisui ja hän tunsi kylmiä ja kuumia “aaltoja” vuorotellen. Pikkuhiljaa myös talon esineet alkoivat siirtyä paikasta toiseen.
Pelästynyt perhe kutsui paikalle lääkärin. Lääkäri Carritten vierailun aikana vuodevaatteet liikkuivat ja paikalla olijat kuulivat raapivia ääniä. Estherin sängyn yläpuolella olevaan seinään ilmestyi teksti “Esther Cox, olet minun ja minä tapan sinut” (Esther Cox, you are mine to kill). Lääkäri antoi Estherille rauhoittavaa lääkettä, mutta ilmiöt vain pahenivat.
Ilmiöt jatkuivat muutaman kuukauden ajan ja ilmiöistä tuli hyvin tunnettuja paikkakunnalla. Talossa kävi useita vierailijoita, mukaanlukien pappi, jotka todistivat pamauksia, koputuksia ja liikkuvia esineitä. Ilmiöt tapahtuivat useimmiten silloin, kun Estheriä tarkkailtiin.
Joulukuussa Esther sairastui kurkkumätään. Hän oli useita viikkoja sänkypotilaana ja sen jälkeen hän vietti joitakin viikkoja sukulaisensa luona Sackvillessä, New Brunswickissä. Tämän aikana ilmiöt loppuivat kokonaan.
Kun Esther palasi takaisin Amherstiin, ilmiöt alkoivat uudestaan entistäkin pahempina. Tuolloin ilmestyi tulipaloja eri puolille taloa. Esther kertoi nähneensä kummituksen, joka uhkasi polttaa koko talon, jollei Esther poistuisi talosta. Joskus talossa tunnettiin voimakasta tärinää, aivan kuin joku olisi ravistellut koko taloa.
Tammikuussa 1879 Esther muutti toisen paikallisen perheen luo asumaan. Ilmiöt kuitenkin seurasivat häntä. Toiset uskoivat Estherin olevan vastuussa ilmiöstä, mutta osa uteliaista ja myötätuntoisista ihmisistä yritti auttaa häntä.
Esther vietiin Saint John nimiseen kaupunkiin New Brunswickissä, jossa häntä tutki kaksi paikallista tiedemiestä. He “löysivät” useita henkiä, jotka kommunikoivat Estherin kautta. Yksi näistä oli “Bob Nickle”, “pääkummitus”, joka väitti olleensa suutari eläessään. Kaksi muuta olivat “Peter Cox”, Estherin sukulainen ja “Maggie Fisher”.
Näiden tutkimusten jälkeen Esther oli jonkin aikaa Van Amberghissa, jossa hänen ystävillään oli maatila. Kesällä 1879 hän palasi jälleen kotiinsa Amherstiin, jolloin ilmiö alkoi taas. Tällöin Walter Hubbell muutti taloon tutkiakseen poltergeistiä.
Hubbell vietti talossa joitakin viikkoja. Hän kertoi todistaneensa lentäviä ja liikkuvia esineitä, tulipaloja ja esineiden ilmestymistä tyhjästä. Huonekalut saattoivat kääntyillä ylösalaisin tai ne kasautuivat päällekkäin korkeaksi pinoksi. Hän raportoi myös, että ilmiöitä tapahtui, vaikka Esther oli hänen kanssaan, eli Esther ei voinut olla tällöin sytyttämässä tulipaloja tai siirtämässä esineitä. Hän raportoi myös, että joskus tämä poltergeist “hyökkäsi” Estheriä vastaan, jolloin neuloja tai muita teräviä esineitä lensi Estheriä kohti. Toisinaan näistä jäi todistettavia jälkiä Estheriin.
Hubbell todisti myös Estherin saamia kohtauksia, kun Esther nukkui. Hän näki myös, kuinka Estheriä löi jokin niin suurella voimalla, että siitä jäi jälki Estherin poskelle. Hubbell löysi vielä kolme henkeä, joiden nimet olivat “Mary Fisher”, “Jane Nickle” ja “Eliza McNeal”.
Hubbelin ammattimaisen avun turvin Esther lähti kiertämään maata kertoen omista kokemuksistaan. Tuolloin yleisö halusi kuulla hänen tarinansa ja he maksoivatkin siitä. Esther kohtasi useita erilaisia reaktioita matkallaan.
Esther palasi Amherstiin vielä kerran työskentelemään Arthur Davison nimisen miehen kanssa. Tällöin heidän pihassaan oleva latoon syttyi tulipalo, ja rakennnus paloi täysin. Tutkimuksissa tämä määriteltiin tuhopoltoksi ja Estheriä väitettiin syylliseksi. Esther tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankilaan. Hän kuitenkin vapautui yhden kuukauden jälkeen. Tämän jälkeen ilmiöt loppuivat.
Esther oli naimisissa kahdesti ja hän sai yhden pojan kummallekin miehelle. Toisen miehensä kanssa hän muutti Brocktoniin, Massachussettsiin, jossa hän kuoli 52-vuotiaana 8. marraskuuta 1912.
Lisätietoja:
Walter Hubbell: The Haunted House: A True Ghost Story (1882)
(Kirja, joka sisältää mm. Hubbellin keskusteluja poltergeistin kanssa, luettavissa täällä.)
Lang, Andrew: The Book of Dreams and Ghosts (1897)
Hollowhill.com
Lähteet:
Annnaa 
huuu 
Eve 
Wespa 
